Sananmukaisesti aurinko paistoi ja oli ihan kesäinen ilma kun  aamusta lähdimme Jullen ja Lulun kanssa Saloon Pekka Teinin katsottavaksi. Taas Lulu oli veikan seurana, kun Peppiä ei saatu tähän näyttelyyn kaveriksi eikä Mammaa viitsitä viedä ennenkuin kunniakkaan 8-vuotispäivän jälkeen veteraanina. Merliini taas on juuri niin paljon komeampi ja varttuneempi  uros, että Julle näyttää hänen  rinnallaan nimenomaan pikkuveikalta. Siskon kanssa siis reissuun, kun Anu toi Onnin kotilomalle ja lähti kyytimään meitä kymmeneltä alkavaan kehään. Matka sujui nopsasti ja paikanpäällä kuljeskeltiin parina ja erikseen moikkaamassa tuttuja ja tekemässä muutama uusikin ystävä. Ilmoittautunut oli 5 urosta, joista yksi sai Erin ja 8 narttua, joista 2 sai Erin. Sillä lailla onnistunut päivä, että viimein saatiin mittauksetkin. Sekä keskikokoinen veli että hieman keskikokoa kookkaampi sisko olivat 32- senttisiä.

Jullen erinomainen luonne kehuttiin paperilla ja sanallisesti, Sivut-osiossa on molempien arvostelut. Lulu hurmasi taas ja sertti numero 7. tuli tassuun VSP-rusetin ja pokaalien kera. Ropiksi valikoitui aika tumma hännällinen Fennican komeus, mutta pikkuflirttiä syntyi Lulun ja yhden harmaan Antimos-häntäveikon välillä.Joo, sanoo Julle, onhan siskolla noita rusetteja ja pokaaleja. Hän on samaa mieltä kuin Inka aina, on komeata kuulla tuomarin kehuvan miten hieno luonne tällä uroksella on, kyllä sen kropan vielä muhkeammaksi saa ja  posket paksummiksi. Aika hoitaa komistumisen, luonne on luojanlahja. Ja onneksi Lululla on se sama, vaikka onkin kaunotar.

Vielä tämä tästä kaunistuu, sanoi tuomari Lululle, aika metka juttu  miten kaikki tykkää. Ehkä tyttö vaan on niin tyypillinen jöötti ja esiintyy sillä merkillisellä itsevarmuudella, joka pikkuvanhoilla tytöillä on. Aina kun Lulua tuomari kehuu, muistamme kehua Jännää ja Rollea. Nyt oli paikalla seitsemän  äidin ja isän tyttäriä. Aurinko meni pilveen, mutta ehdittiin autoon ja  lähdettiin hurjan sateen ja tuulen alkaessa  kotia kohti. Kiiruusti leikítin koirat ja tarjoilin Roydonin possunkorvatuliaisia, sitten Jäähallille Hesaan jännittämään finaalien finaalia, kun oli tämä maxien kärjen mahdollisuus kahdella koirakollamme.

Treffit oli Maikun kanssa, joka kertoi että Leila oli tehnyt tänään puhtaan radan, mikä taas kertoi Päivin pystyneen hienosti tsemppaamaan, vaikka kärkeen ei maan parhaalla ollut asiaa näissä kisoissa. Marko oli lentänyt Kajaanista valmennuksesta, kehuivat hevosiaan toisilleen Marko ja Maikku.Ja sitten mentiin vielä toisille treffeille juttelemaan kisojen suojelijan kanssa. Tuija Brax otti hienosti kantaa myös eläinsuojeluun, kun hän ohjelmalehdessä toivotti maailman koiraväen tervetulleeksi kilpailemaan Helsinkiin. Emme tiedä vielä tässä kuvassa miten maxien loppurutistuksessa käy, käänteisessä järjestyksessä eilisiin tuloksiin on kaksi suomalaista loppuhuipennuksessa. Jäähallin pihamailla kisakoirat leikkivät auringossa, sitä on nyt iltapäivällä kiitolliselle koiraväelle tarjolla . Ehdimme vaihtaa kuulumiset Ruskeasuon ratsastushallin kohtalosta, muistella hevosvartiota Mannerheimin patsaalla, kun kerran jo kauan sitten yritimme vaikuttaa päättäjiin koko hallin saamiseksi takaisin ratsastukselle. Mannerhein vihki sen  kun  se rakennettiin 1940 olympiakisoihin, jotka peruutti sota. Kymmenessä minuutissa ehdimme puhua edessäolevan viimeisten koirakkojen jännitysnäytelmän paikalleen.

Kuudenneksi viimeisenä lähtevä Jouni Orenius&Yoko räjäyttävät hallin hurjiin suosionosoituksiin ja tekevät hienon radan, nousevat johtavan norjalaisen kantaan. Jenkkien oma koiramaailman Obama Marcus Topps&Juice nousevat kauniilla vaivattoman tuntuisella suorituksella kärkeen ja sitten katto nousee, kun viimeisenä radalla tulee eilisen paras, Suomen Jaakko Suoknuuti &Zen. Kaikki menee aluksi satumaisen lujaa ja hienosti....kunnes Jaakko kaatuu suorilta jaloilta maahan, koira meni väärälle esteelle, katastrofi! Kamala voiton paine kostautuu, mutta koira tulee huoltamaan isäntäänsä ja yleisö antaa ihan yhtä suuret aplodit kuin jos olisi voitto  ansaittu. Tästä tuli taatusti tämän kisan dramaattisimmat kuvat, vaikka epäonni olikin aiheena. Kaikki kuvaajat hienoilla kameroillaan rapsivat Jaakkoa maassa ja Zeniä nuolemassa naamaa. Sitten tulee uutta kuvattavaa: Jenkkien riemulla ei ole rajoja.Kuvaamiset kestävät vaikka kuinka kauan, koira on sylissä ja lattialla ja AKC-pomo nauttii täysosumasta yhdessä team leader in kanssa. Kun kisojen tuomari Anne Savioja vilahtaa näkösälle, pyydän hänet kuvaan, jotta jenkit saavat ikuistaa juuri sen mitä aina näyttelyissäkin  harrastavat: Tuomari ja voittaja . Itse olen saanut postissa lukuisat aurinkoiset hymykuvat, joissa Ivy ja Maija ovat tuomarin kanssa rop tai vsp-nauhoin.Tässä nämä kaikki kolme kaikkensa antaneina kovan päivän iltana, MM-tuomari ja maxien voittaja koirakko. Seremoniat jatkuvat vielä ja yleisö on upeasti mukana. Kaikkien osallistujamaiden lippujen johdattamina kilpailijat marssivat halliin palkintojenjakoon.Tuija Brax pitää puheen ja onnelliset voittajat hurrataan ja aplodeerataan kunnian kukkuloille. Maxien pronssista katsomo tekee lähes voiton. Muita mitaleita Suomi ei tällä kertaa saa, mutta tilastoissa on kyllä hienoja muistoja ja ensi vuonna Itävallassa kaikilla kaikki mahdollisuudet. Koirien juhlapuvut on loppujuhlallisuuksien silmänruokaa.Kaukaisimpien vieraiden vaatetuksesta esimerkkeinä Brasilia ja Argentiina.Kisat ovat ohi, paluu arkeen on välttämättömyys. Täällä meillä se alkoi niin, että Lulu ryhtyi leikittämään Onnia .

NELOSELTA aion katsoa koosteet lauantaisin 4,11,18  amusella 9-10, Piia Koriseva sheltti- ja borderentusiasti oli tv-selostamossa kaikkina päivinä. Hyvä että ehdimme moikata perjantaina, laskimme jo leikkiä että lähdetään radoille, jos para-agi piankin rantautuu suomeen. Piia voi jo hyvin, keppi auttaa vielä oikean jalan askelta, mutta oikea käsi on jo ihan käyttökunnossa. Huumori ja huuli lennossa.