Pojat eivät viisveissa, vaikka Lulu keräsi taas ketterästi kehuja brittituomari Dagmar Pordhamilta Tuomarinkylässä. Poikien mielestä tämmöinen showaaminen onkin varmaan tyttöjen juttu. Urhon mielestä oli vaan kiva tavata koiria ja Julle olisi kyllä mieluusti keskustellut  kummityttö Vivan kanssa, mutta Maijan kelpiet ei jättäneet vaavia vahtimatta. Onneksi oli tarvikelaukussa pikkutuliainen tytölle käytettäväksi kun 5kk ikää tulee täys ja hän pääsee pentunäyttelyyn. 

Urhon kaappaus ei oikein onnistunut niinkuin oli suunniteltu, kun perhe joutui ajamaan pitkälle ja tuli sitten tallitien päästä kävellen yhtäjalkaa näyttelypaikalle. Oli suunnitelmissa  hakea Lulun kanssa Urho autosta niin, että perhe jatkaa matkaa parkkiin. Nyt tapasimme tiellä ja  Lulun seurassa Urho kyllä tuli kehälle ja muistelin torstain harjoitusta  ihan ilolla. Käveltiin koirien ohi ja ympäri ja ämpäri ja tuntui hyvältä. Julle tavattiin ja Urho  oli rento ja istui häkissäkin harjoituksen verran ihan tyytyväisenä. Sitten kun otin Urhon kehää varten käytävälle, tulikin lastenvaunut. Oli pakko soittaa Urhon emännälle, että työvaihde meni päälle ja Urho vetää haukkuen käytävälle ja kahvilalle päin. Ei saa stressata koiraa, kun ei ole pakko, mamma tulee ja Urho ilahtuu, eikä kysele missä Eerika tai vaunut. Mamma esittää poikansa itse. Urho keskittyy hienosti kehässä, ravaa aivan yhtä kevyesti ja tyylipuhtaasti kuin torstain treeneissä, on pöydällä kuin kukkavaasi, seisoo sivusta katsoen osan aikaa todella hyvin.  Tämähän on hienoa, hauku ei yhtään kehässä, ulkopuolella tuli kyllä vastauksia muitten kyselyihin. Mammakin on ihan rentona ja kulkee iloisesti terhakan pojan kanssa ruohikolla.

Kukaan ei vielä junnu-urosten kohdalla  tiedä tuomarin mieltymyksiä, Urho esiintyi ykkösenä ja tulee tyytyväisenä kehästä EH-nauhan kanssa. Ollaan ylpeitä Urhon kehäsuorituksesta, hänestä taitaa tulla myös showkoira. Junioriuroksia oli tänään kuusi, kaikki töpöjä. Tuomarin mieleen olivat isot komeat. Gismon Ben voitti luokan, ensiviikon Kanadan kyläpaikan kasvatti Onni taisi olla toinen.

Nuorten luokassa on yksi tulikäpälä ja sitten avoimessa toinen Jullen kaverina.  Jullen kohtalon arvelin riippuvan hännästä ja sirosta olemuksesta, vaikka hän esiintyy kuin ammattilainen. Nicely presented dog ja excellent drive of hindquarters jne. Pöydällä tuomari kehuu miten kaunis ja sopusuhtainen, mutta hänen makuunsa vielä kevyt nuori uros. EH on Jullen arvio aina kun rotevia massavia poikia on kehässä . Tulikäpälän häntäveikko sai kyllä ERIn, komeampi mies. Hitaasti hyvää tulee, nelivuotiaana jöötin pitäisi olla täyskasvuinen, kaksi vuotta aikaa täyttyä. Jullella raamit on hyvät ja liike! 

 Seuraneiti Lulu on onneksi mukana, näytetään mielellään tälle tuomarille, joka on perinpohjainen. Yhteinen ravikierros, yksitellen  pöytä, eestaas, kolmio, ympyrä. Lulu kulkee etunimensä vuoksi viimeisenä ja kun luokanvoittajaa haetaan, tuomari pyytää kärkeen. Taitaa serkuntyttö tulla toiseksi, suvulle hurraa. Sitten odotellaan kunnes muut viisi narttua on esitelty ja arvosteltu ja lähdetään paras narttu kehään. Siinä Lulu kulkee junioriluokan voittajana ekana. Ja kun pysähdytään sijoitusta varten, vain valionarttu Tridents Ossa siirretään eteen. Arvaan, että tällä sertillä olisi ollut monta ottajaa, mutta minkä tälle mahtaa. Jullen viimeistä puuttuvaa serttiähän tässä haikaillaan ja sisko nappaa kuudennen. Kennelliiton netin tuloksissa on toistaiseksi vasta ekan näyttelyn varasertti. Ihan naurattaa, miten Jännä ja Rolle sattuivat ohimennen saamaan aikaan tämmöisen laatutytön, jonka on helppo kerätä rusetteja ja pokaaleja. Pieni ihmetys, mutta onhan lapsitähtiä, jotka ei laula enää aikuisena. Kukaties Lulu kyllästyy olemaan kaunotar, terapiakoiruus on tärkeätä ja palkitsevaa toisella tavalla. Veikan kanssa on kiva matkustaa, vaikka ei oma tyttöseura ole Jullea miehistänyt, hän on edelleen valoisa ja lapsellisen kiltti poika.

Kuvassa tämä serttijahdin keksijä Aku  Kummipoika Kolhinoja. Aku napsi serttejä juuri tähän tahtiin, ei väliä kuka on tuomari, mieluummin hyvä ja vaativa. Akun Inkalta tuli vähän väliä serttiviesti. Ja kun Lulu  ryhtyi näytelmiin, tapahtui vähän sama juttu. Aku ei kumminkaan saanut meitä intoutumaan baltian junioriserteistä ja titteleistä. Peppi edustaakin pikkusiskoja Jullen seuraavassa näyttelyssä Hyvinkäällä. Urhon kanssa tehdään seuraavaksi tönötystreeniä.....