Lähdimme Onnin kanssa puolineljän maissa kotipihasta Helsinkiin päin ja jo neljältä oltiin Oopperan pihassa. Siitä lähdettiin puiston rantaa kävelemään kohti keskustaa. Ei kummasteltu sorsia, ihmisten puute  vähän huolestutti. Pari pyöräilijää suhahti ohi, mutta Onni kaipasi uusia ystäviä, jotka tulisivat kävellen ja pysähtyisivät ehkä kehumaan ja paijaamaan, semmoiseen Onni on söpönä iloisena koirana tottunut.

Ja toive tuli toteen ennenpitkää. Erikoisen sympaattisen satukirjan tavoin aukesi rantapolulle kuva, jokaoli kaunis ja kiltti ja suureni  kaiken aikaa. Ja ennenkuin huomattiinkaan, nuoripari oli kyykyssä ja Onni onnenkukkuloilla. Olipa kiva, että ekat ihmiset, joita Onni Hesassa tapasi läheltä, olivat sataprosenttisia eläinystäviä. Katri puhui suomea ja Arjuva ranskaa ja Onni puhui molemmille heiluvaa häntää ja iloista naamaa ja pusuakin tarjosi molemmille.Ihmisystävällisyys on ehdottomasti se rotuominaisuus,  josta kunnon jöötti tunnetaan. Onni tämän nuorenparin ensimmäisenä tämän rodun edustajana teki ison hyväntyön omilleen ja koirille yleensä. Ja sitten taivallettiin iloisesti Kolmen Sepän Patsaalle, jossa Onni aika tovin oli ainoa koira, koska tulimme ajoissa. Oli kiva tavata tuttuja ja erikoisen hauska oli se Täti, joka jäi pois ratikasta nähdessään Onnin, tuli moikkaamaan ja jatkoi seuraavalla vuorolla matkaa. Maailma on niin pieni, tavattiin myös mies, jolla itsellään on harmaa jöötti,  isoisä Bonzon tyttärenjälkeläinen. Teemana patsaalla oli Vihreiden eläinpoliittinen linjapaperi ja kyllähän oli mielenkiintoista tutkia, onko oikeusministerin kassissa nameja, kun hän pukee veljenperheen koiralle vaaliloimea . Ei ollut muuta kuin virkapapereita, hyvässä lykyssä myös eläinsuojeluun liittyviä. Namipalkkaa tästä PR-keikasta maksoikin Marko, jonka Papan kunniaksi Onni mukaan lähti. Papan veljenpojanpoikana Onni otti tehtävänsä vakavasti ja selvisi suvereenisti ihmisten ja eläinten kanssakäymisen kiemuroista. Kas kuinka hyvin Tuija Brax osaakaan rahnuttaa korvantausta ihan unettavasti. Marko on vanha tuttu omaltakin tallilta ja valmennuksista, joissa Onni saa olla mukana kuten Pappa aikanaan. Kun ihmisten kanssa oli leperrelty tarpeeksi, päästiin ystävystymään lajitovereihin. Lapinkoira+? mixi Kiri on jo 10-vuotias hurmaava tuttavuus, kerjuukuvassa molemmilla vesikielellä.Isoja ja pieniä koirakavereita tuli paikalle lisää ja kun joukko lähti kiertämään Töölönlahtea, Onni pääsi elämänsä ekaa kertaa Helsingin upeimpaan koirapuistoon minilenkille ennen kotiinlähtöä. Rajasaaren koirapuisto on todellakin SAARI, ihanat kiemurtelevat polut, kukkuraiset kalliot ja merimaisemat, Helsingin koirien ja koiraihmisten ylpeys. Siellä on oma yhdistys, joka järjestää siivoustalkoita, sillä laumoina ja porukoina vilistävien eri rotuisten koirien vieressä ei voi kukaan kakkapussin kanssa sopivalla hetkellä aina olla. Uskomaton paikka, jossa Pappa ulkoili monet monet vuodet, häntä voitiin muistella kierroksella . Onni teki iltahämärissä tuttavuutta puiston vakikoirien kanssa ja taas oli maailma pieni: russelien omistajaleidi kertoi koirineen olleensa Onnin isoisän veljen Jalon tuttu. Oli jo niin pimeätä, että piti valita tervehdysnuuhkittelussa kuvaan mahdollisimman vaalea kaveriPäätettiin että joskus pitää päästä koko perheen kanssa Rajasaareen, siellä on oikeastaan vielä paremmat  kuin Hyde Parkin ulkoiluolot, se on monipuolisempi! Pienestä punaisesta tuvasta haettiin kupilliset kahvia ja korvapuustit ja ihmeteltiin senkin paikan koiraystävällisyyttä. Papan kantapaikka, muisti Marko sanoa.

Monsieur Bonheur nukkui autossa, kun Linkkerin Annen kyydillä ajelimme kotiin. Olipa päivä! Onni ansaitsi kymmenen pistettä käytöksestään PR-jööttinä.