Kyllä oli mukava reissu kissanpoikien kaupunkiin. Titan perheestä jäi Kouvolaan tytöt ja isi ja koira. Minnan,Jännän ja Jullen kanssa köröteltiin aika lumisiin maisemiin Lappeenrantaan, Kaunista Veeraa laulellen. Lappee-hotellia etsiskeltiin ja MIE-kielellä saatiin ystävällisiä neuvoja. Käveltiin koirien kanssa sankaripaaden ympäri ja  hyvän illallisen jälkeen nukuttiin hyvin. Saatiin aamullakin kiirettä venytellä, aamiaistella ja jäähallille mentiin 10 jälkeen.

Vähän kummasteltiin, kun jööttejä oli ilmoitettu vain 7, 2 urosta ja 5 narttua. Tuomarina rotua pitkään seurannut ja arvostellut Marja Talvitie.

Julle esiintyi hänelle viimeksi puoli vuotta sitten Seinäjoella ja "saisi olla vähän enemmän MIES", edellinen kerta Porisssa edellisenä kesänä , kaksi varaserttiä taskussa. Jos kolmas kerta toden sanoisi ja jos ei olisi macho-miehiä kisaamassa, Jullen vuoksi reissuun lähdettiin. Ihmiset oli mukavia ja Julle sai monta uutta tyttöystävää, Jännä seuraneitinä hyväksyi kaikki. Vietiin Helmille oma Höötti ja onniteltiin reippaasta ja kauniista tytöstä, sillä emännän rotuvalintaan oli voimakkaasti vaikuttanut Jullen veli Onni.

Lappeenrannasta meillä oli edellinen muisto seitsemän vuoden takaa, kun Bonzon poika Kasimir kävi poimimassa sieltä sertin ja VSP:n J.A.U Yrjölän tuomaroimana. Silloin oli kehässä 13 koiraa, 5 urosta ja 8 narttua. PU-1 Kasimirin ohella silloin vielä jaetun SA:n saivat Fennican Lord Lipisco PU-2 ja F.Lännen Lokari PU-3. ROP oli F.Unelma Ulpu, Kasimirin sisko Keiju oli Pn-2 ja F. Caunis Capri PN-3. Taisi olla Bonzon päivä silloin.

J a oli vähän Bonzon päivä tälläkin  kertaa, kun pojanpoika Olledolledoff sai valiotittelin valmiiksi ja miniä Jännä oli Vet ROP. Pitää varmaan mennä toistekin kissanpoikia pesemään. Tulomatkalla hankittiin katti Pukaron paronin kaupasta ja tässä hän nyt säteilee neljän pytyn ja viiden rusetin keskellä. Kiitos kaikille onnentoivotuksista, ja anteeksi , että Jullen kolmannen sertin etsintä tuotti liian monelle nartunomistajalle harmia. Pikkusisko Lulu kun kulki veikan kanssa tätä metsästysretkeä ja napsi sertin sieltä ja toisen täältä. Nyt se on ohi, paitsi jos nyt Hollolassa piipahdetaan vappuna koko porukalla , kun olis kiva kerran esittää kasvattajaakin. Sekä Jännän että Jullen on käytävä jossain Baltianmaassa hakemassa  yksi cacib, että saa intch Merliinin kiinni.

Jullella on 4 VSP-tulosta, vain pentuluokasta Turussa hänellä on  ROP. Tällä pojalla on ollut ilo viedä yksi naisystävä Viivi Tallinnaan hakemaan cacibia, mutta  oli itse junnuna liian nuori sille rusetille. Oikeiden näyttelyiden vsp-kuvioissa on kolme tyylikästä narttua :Turussa Rop-neiti oli Siiri, Hollolassa Rop-täti oli Geeba. Nyt Rop-neiti oli Kirsikka. Aika hauska kokoelma daameja Paras Uros-tilanteissa. Vielähän pojalla on aikaa miehistyä, sillä rodun kasvattaja-tuomari Whitmarsh vakuuttaa, että tämän rodun pojat on täydessä mitassaan vasta nelivuotiaina. Näin hän kirjoitti Cruft´s -arvosteluissaan 2006.  

Mukava jööttiväki teki tästä LPR-näyttelystä  todella antoisan. Minna mie-kielisenä oli ihan kotonaan, vaikkei olekaan mikään näyttelyentusiasti. Ihmiset tekee ihmeitä olemalla ystävällisiä. Kauniissa aurinkoisessa iltapäivässä ajeltiin kotiin ja puheltiin ummet ja lammet. Joutsenia ei nähty kuin muutama jäällä Porvoon tienoilla. Kotona oli lumet aurinko vienyt kaikki. Onni, Romi, Merlin ja Lulu olivat tuliaisistaan ihan iloisia.

Huomenna Julle kutsuu vähän ystäviä juhlimaan jaffalla ja namusilla uutta arvoaan.

PS: sunn: Tässä vielä aamusella tullut Minnan ottama potretti. Päätettiin otattaa kuva, kun ei ollut jonoa ja omaa kameraa sai käyttää samalla kun ammattilainen ikuisti äitiä ja poikaa.

 Ulkomaan sukulaisia aatelleen riipustelin vähän kirjaimia kuvaan ja namilta tämä näköjään maistui. Tuli mieleen yksi messarin näyttely jossa isä Cowboy ja poika Bonzo keräsi koko joukon rusetteja ja tuliaisia ja kuvaaja pyysi poseerausta. Sitä tasokasta dokumenttia en löydä, mutta  Jullen Ole- isi ja Jännä- äiti hääkuvassa Teutoburgerwaldin Freijan kivellä sietää aina tulla uudelleen näytille. Siinä on tarustoa ja tunnelmaa.

 Kuva sopii senkin vuoksi hyvin tähän, että Lappeenrannassa tapasimme yhden sukulaisen, jolle saimme lainata Lulun cruft´s kaulavitjaa. Jullen hollantilainen isänäiti Bamske on  Jorsakin Demin äidinisän Daffin äiti. Siis jotain serkkuilua taas, mutta kun meillä on niin vähän sukulaisia niin on hyvä niistä pitää lukua. Tavattiin Roydonin ostoksilla myös vanha tuttu Cina, jonka Jännän eka pentue tapasi jo ihan pentuna. Ei olla sukua, mutta nätisti sanottuna Merliinin lapsuudenystävähän tämä harmaa daami sitten on. Ja ikäväksemme Cina on yksi niistä, joilta Lulu rohmusi kerran tittelimahikset. Mutta emäntäLotta ei ole turhannipo, hän harmitteli hetken, antoi  anteeksi  eikä motkottanut takanapäin. Lotan punomat kangaskäärmeet ovat meidän säänkestäviä lempiköysiä vetoleikeissä. Taas täydennettiin varastoa niillä ja kyllä me sitten  ostettiin koirien sohvaan vielä täyspeittävä lehmäkuvioinen pehmeä päällinen. Näkyy joskus kuvissa varmaan.