Oltiin Hilman ja Kristan ja Peten kanssa Hollolassa testaamassa miten ulkonäyttely Hilmaa huvittaa. Oikein hyvää ja tasapainoista ravia löytyy, kun mamma tai pappa on vielä mukana. Kaikki uudet ystäväkoirat pitää moikata ja mieluiten pussata. Elämäniloinen ja sosiaalinen ja reipas pakkaus on helppoa viedä treenaaman showelämää.

Saatiin vahvistus sille, mitä kasvattaja oli ehdottanut, että omaväki ehkä olisi parasta jättää kotiin. Hilmalle tuli pieni huoli aina urheilukentän katsomoa kohti mennessä, missä mun omat on? Sivusuuntaan mentäessä ravista voi tuomarikin päätellä mikä Tuleva Tähti tässä viilettää.

Pentukehät ovat nimenomaan totuttelua varten ja voittokotiin oli tällä kertaa 100% luonteva  pöytäkäytös ja loistava arvostelu. Kehänkiertämistä pitää vielä harjoitella ja ehkä yhden kerran ilman omia ihmisiä antaa Hilmalle tiedon siitä, ettei tarvitsekaan keskittyä mihinkään muuhun kuin upeaan liikuntaan kehässä ja kukkavaasioloon pöydällä. Sitten treeniä mätsärissä ja Krista vie hurmaavan pikkunarttunsa itse oikeisiin näyttelyihin. On mitä näyttää tässä tytössä. 

Tuomari Teija Salmi-Aalto kirjoitutti Oxbergets Kajsa Kavatille tällaisen kiittävän lausunnon:

"6 kk ik, erittäin hyväntyyppinen. Kaunis nartun pää, jossa hyvä ilme. Hyvä kaula, erinomainen runko ja eturinta ikäisekseen. Hyvä luuston vahvuus, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu hyvällä askelpituudella kun malttaa. Kaunis  tasapainoinen kokonaisuus, joka tarvitsee kehätottumusta. Rodunomainen ryhdikäs kokonaisuus."

Voi vain sanoa, että Hilma on voittaja-ainesta, yhtään moitetta ei arvostelusta löydy. JOS korjattavana  on vain kehätottumus, sen saa muuttumaan menemällä  lisää esille. Juniorituomari toteaa että juuri eturinta on niin priima, ettei paremmaksi muutu. Korjattavaa ei kauneuspuolella ole.

Täältä siis tullaan, toivotaan että päästään pian uudelleen ja saadaan aika pian oma matte innostumaan näyttelyistä ja rohkaistumaan hihnan päähän. Hilma on taitava tyttö, mutta vetää sen verran kotiinpäin, että paras tulos saadaan kun on kotiväki taluttamassa. Ainakin nyt vauvaluokissa.

Lulu on ylpeä kummitytöstään. Ei heti alusta tarvitse voittaa, verrattoman hienot arvostelut on hienoin saalis!  KP-rusettikin saatiin ja  pieni sakemannipatsas 1997 jäi päivän muistoksi. Toinen Svenskaflikka voitti, me harjoiteltiin ja sitten Hilman perhe toi apukäden kotiin. Peppi haettiin Valkeakoskelle ja nyt pitää lähteä peukuttelemaan Mannolan Pirkkoa Konalan studioille. Tämä iltakisa on kyllä kutkuttavampi, siellä ei enää harjoitella pentushowta, siellä osaavat kaikki.