Hauskaa monenlaista sisältyi lauantaihin 23.5, kun Inka ja Tumppi tuli seurueineen moikkaamaan. Inkan sisko&Tumpin täti Kati ja serkku Riina ovat Ellin ja Leevin kanssa menossa Paimioon ponikaupoille ja saamme viimein tavata Batmanin tyttären Antimos Niiskuneidin. Huvittavaa että Elli ei ollut Elli vielä silloin kun hänen kuvansa oli ensimmäisenä häntämaljan kansiossa. Se oli ihan pentukuva ja nyt en löytänyt sitä kansiota mutta lupaan laittaa sen blogiin kokonaisuudessaan.

Pikaperhekuvaa laajennetun tarhan väliaikaisaidan  takana - päivä ei ollut mikään herttaisen aurinkoinen, mutta fiilikset oli ja tilauksessa iso yllätyskin.

Elli hiukan ujostaa, Leevistä on hienoa olla Jännän kanssa kuvassa ja tuore Vantunsulhanen Olledolle tahtoo myös mukaan. Takaa pilkahtaa Onnin nenä ja Lulun peppu. Treen Onni on merkkailuseikkailemassa tarhaa ristiin rastiin, Tiuku katsomassa onko totta että hepanleivät on kassissa menossa ponille eikä verannalla ole yhtään kuivumassa?? Tumppi ryhtyy valloittamaan koirien jumppakukkkulaa joka suunnasta.Olledolle on valmis antamaan neuvoja, Tiuku on innoissaan ulkoilusta lintupöntön korkeudella. Niin Maminnäköinen Elli kuljeskelee nuorison keskellä harmaata eminenssiä säteillen, pissallekin saattelee joku punapää poika. Ellillä on nyt 12-vuotiaana edessä ero lähikaveri Leevistä ja pikkuisen tilauksessa Jännältä lapsenlapsi, uusi lähikaveri. Jännän lapset ja lapsenlapset on kaikki Mamin ja Cowboyn jälkeläisiä, Ellille isä Batmanin kautta lähisukua.

Tämän visiitin  yllätys oli eniten lähisukua mitä voi olla, veli Antimos Nuuskamuikkunen, Nuusku tuli käymään. Kyllä riitti juttua Millalla ja Katilla, Aino-Neidin ja Batmanin ekan pentueen tytön ja pojan omistajilla.Sisko ja sen veli muistuvat mieleen pulleroina palleroina, kun ne vyöryivät pentukarsinan laidalta toiselle. Mammalla oli hyvin maitoa ja kilpailua ei ollenkaan. Nuusku oli juuri painellut pari agirataa- toisen itselleen ja toisen ohjaajalle,  Milla kertoo . Elli on keskittynyt maalaiskoiran monipuoliseen elämään lapsenvahtina ja sen verran  piipahtanut näytillä, että kaksi serttiä on piironginlaatikossa. Showmeininki ei innostanut emäntää, kun Varpaisjärveltä joutui  lähtemään vartavasten tien päälle. Eläinlääkärillä kun muutenkin tulee kilometrejä muiden ihmisten eläinten vuoksi ihan kylliksi.

Elli ilahtui kovasti, kun umanomien sydänystävä Saila tuli moikkaamaan, lapsikoirahan hän pääasiassa onkin. Muut koirat oli tässä kohdin visiittiä tarhassa vehtaamassa, vain Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen viettivät kahvihetkeä ihmisten kanssa.Häntä heiluu niin iloisesti, nuuhkia pitää naapurin bokserin Iron tuoksut. Nuusku kuvauttaa itsensä esi-isien kuvan luona, joka tämmöisessä pienessä  koiraperheessä täytyy olla aina esillä ja sopivalla korkeudella. Isoisä Cowboy, setä Bonzo, serkut Onni ja Kasimir olisivat ylpeitä sukulaispojasta.Oli meillä hieno päivä, Cowboyn ja Mamin terveiset tulivat perille tyylikkäästi ja taitavasti. Tähän sopii pieni kuvakooste Ellistä kotioloissa, jonka Kati tuo tuliaisiksi Isintytöstä ja sai puolestaan Batmanin nuoruuskuvia. Kiireviikko päättyi siis sukulaistreffeihin ja tuli pari vapaapäivääkin, jolloin oli aikaa tehdä verannansiivoa ja huomata, ettei Tiuku turhaan klapilaatikoiden päällä kiipeillyt, siellä oli yksi kova  ruisleivänpala. Mikään ei ole niin viisas kuin ruokaanerikoistunut Tiuku.

Perjantaina sain tavata Hilkan ja Linkkerin 30 tunnin ikäisen pojan, Juttu ja Mocka ovat saaneet uutta arvokasta vahdittavaa. "OIVA" on upea pikkuori, komenteli jo äitiä hirnunnalla, kun äiti poistui varsakarsinasta tarhan puolelle porkkanatuliaisiaan rouskuttamaan. Kuninkaan pojalla on prinssin elkeet.Hän ei lähde maidon perässä hyppimään lankun yli, ihan hyvin äiti voi tulla takaisin kotipesään. Isä on tarhassa näköetäisyydellä, häneltä voi tarkistaa, mitä kaikkea poikien oikeuksiin kuuluu.

Oinasjoen koulun suvivirsijuhlista pikkuinen  uutinen, Sonja sai Hymy-patsaan ja oli ihan aarteensa näköinenkin. Itsekin olen saanut molemmat sinä aikana, jolloin perinne oli keskeytetty. Kerran taas vanhempainillassa jossain Suomen nurkassa surin sitä, että hyvästä käytöksestä ei enää kiitetä, häiriköinnistä vaan ollaan huolissaan. Opettajainhuoneessa päätettiin että saan tästä huomiosta kiitokseksi molemmat. Tyttö ja poika lienevät eheänä ja esillä tai komeron perille unohdettuina, kierrätin niitä edelleen.

 Viikko päättyi aurinkoisissa ja onnellisissa tunnelmissa, kun Paksalon kodin Niskalan naapurintyttö, kutunlypsytaitoinen Annika sai juhlia lukion päätöstä äitinsä valkolakkia kierrättäen. Tyylikkään puvun oli äiti ommellut ja perinteen mukaan naapurissa tavattiin vieraana  myös jöötti. Aiemmin kyläilyillä tavattu Retu  oli lähtenyt taivaspaimeneen, nyt Taiga edusti rotua tyynesti ja tyylikkäästi. Niin söötti poika, että Lulun sulhoksikin mielittiin, mutta sukutaulun tutkiskeluun se ajatus stoppasi.

Kesä on tullut vauhdilla ja kyllä kiireestä jotain kertoo se aamupäivä, jolloin kävin Nummelassa kaupoilla. Olisinko ollut poissa kahta tuntiakaan, kun tämä ripeä pesänrakentaja oli ryhtynyt hommiin ja käyttänyt perusrakenteena rullalle kierrettyä koira-aitaa ihan keskellä pihaa. Nostin rullan korkeammalle kylän kissojen reitit tuntien, mutta jännityskö puuttui,rakentajan puuhat loppuivat. Onneksi oli valmiina vain ulommainen kerros, tiukasti aitaverkkoon kiinnitettynä. On tämä elämä ihmeellistä, pienessä ja suuressa mittakaavassa.

Ouch, maailman MS-päivä meinasi unohtua viikon ohjelmasta. Sen merkeissä vietettiin iltapäivää 27.5. Helsingin asema-aukiolla ja Kampissa ja täytyy sanoa, ettei vanha ihminen enää totu omassa maassa kovin  tunkeilevaisiin kerjäläisiin. Meitä kollegoja olikin kvartetti  ihan siitä syystä, ettei kukaan yksin joudu piiritetyksi. Tällä tulevalla viikolla kammataan loputkin irtokarvat showkoirista, jotka lähtevät viilenevää ilmaa toivoen ensi lauantaina Saloon oikein porukalla. Peppikin tulee ja leikitään vapun ekan harjoituksen jälkeen toista kertaa kasvattajaluokkaa. Se on oikeastaan Merliinin tapa päästä vähän keekoilemaan perheen isäntänä, veteraaniin on aikaa, jos on 4,5 vuotta.