Jos ei tämä sadekeli nyt oikein ihannejuhannukselta näytä, ainahan voi toivoa parempaa joulua. Ja muistella menneitä.

Helsingissä asuessa, eläimettömänä, kävelin ystävän kanssa Hietaniemeen uimaan, paljain jaloin, helteessä lauloimme Joululauluja viilennykseksi, siitä tämä otsikko.

Ja tässä juhannuskortti, joita ei lähetetä. Äitini nuoruudessaan tekemä tyynynpäällinen, jota Brysselintutut suurentelivat muutama vuosi sitten huoneentauluksi, kun meileillä lähetin sen heille. On ollut blogissa ennenkin, mutta pysyy ja pysyy hyvänä kuin kansanlaulu.

Jos olisi kuttuja ja hepoja vielä, tänään tekisin ne kerput, jotka syödään jouluna. Kukkaansa odottavat horsmat jättäisin paikkapaikoin juhlistamaan maisemaa.

Jos asuisin vielä Paksalossa, kävelisin Alhopuron koivikkoon hevosten kanssa,  menisin myöhään että tien liikenne ei kuulu, olisi vain linnunlaulut ja valkolehdokit. Hevosilla keskikesän kiiltävä  puku  ja markankuvat, aurinko leikkisi lautasilla kultaperhosina. Niin aurinkoahan olisi, jos olisi pilvetön ilta.

HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille pilvillä ja ilman! Kaikissa pihan pöntöissä on onnellista lintuelämää, amppelimasikat on orava vienyt, kesä on keskellä ja kesken. Odotamme Lulun kesähäitä, ilmalla ei siihen asiaan ole sanomista puoleen eikä toiseen. 

Sen kunniaksi tähän Lulun isin ja äidin hääkuva ja toivomus että kaikki menee yhtähyvin. Onnentoivottajia ja myötäeläjiä ainakin on samat joukot kuin näillä onnellisilla ja vielä joukko lisää matkojen takana. Taidetaan tehdä vielä juhannustaiat tulevaisuuden turvaksi.