Hyvä oli viikko, oli paljon syitä onnitella ystäviä ja iloita heidän kanssaan hienoista saavutuksista. Ehdottomasti huipputapahtuma oli Siken väittäjäiset Helsingin yliopistossa ja houkutus oli oli viedä ahkeralle apupää Head Friend Salakaupasta Hesan Pääpostin nurkalta. Aiheena on Pätkätyöt ja otsikkona väittärillä "Pelon ja toivon välissä". Monestakin syystä ylpeät tyttäret Elli ja Hilppa mainittiin kiitoksin julkaisun alussa, mm. haitarinsoitosta vihreä tohtori kiitti lapsiaan. Tulevaisuuden naisten täytyy toivoa vapautusta tästä epävarmuuden kierteestä, jonka väliaikaiset työsuhteet aiheuttavat.  Toinen Pääystävän saaja tänä keväänä oli kotifrisörskäni Neea, joka valmistui parturi-kampaajaksi ja aloitti työhakemusten lähettelyn. Useimmat kampaamot vuokraavat tuolin, mutta aloittelijan on hankala sitoutua sellaiseen työmuotoon,kun vakiasiakkaita ei voi vielä olla tarpeeksi. Toivotetaan kaikille valmistuneille onnea ja sinnikkyyttä työnhaussa. Ja opintiellä jatkaville eteenpäinmenoa, matkaavoittava käynti on tärkeämpää kuin turha kiire ja kohellus. Ja kyllä siinä tuuriakin tarvitaan, ja suosituksista aina vaan tärkeämmäksi käy vanhanajan kohtelias käytös ja huomaavaisuus, ne sopivat kaikkiin hommiin, vaikkei niistä titteleitä suoriteta.

Kutsuja oli viikonlopuksi sinne ja tänne, mutta oltiin lyöty jo ajat sitten lukkoon lauantai Suomeni Salossa. Ennin ja Busterin näyttelyyn voimme mennä toistekin ja sinne voivat mennä kaikki koirataiteen ystävät.

 Omanlaistaan koirataidetta sai päähänsä Sukokan kasvattaja-akatemiasta valmistunut Raparperin Hanna, huovutettu kierrätyslippis ja höötti muistoksi ensimmäisestä pentueesta, Petra ja Cowboy. Siitä kuvassa mukana Anniriina, pentueen ainoa tyttö. Ja sitten näitä mopoja.Laitetaan nyt diplomikin, kun se on vaatinut moneen kertaan pitkät kilometrit Hollolasta Nummelaan. Ei ihmisellä ole koskaan liikaa diplomeja, jotka liittyvät sydämenasioihin kuten koiriin. Onnea Hannalle!

Onnitteluja pitää jaella myös naapurin Sailalle, sillä koulun päätösviikolla hänen tiiminsä voitti majakisan ja ehkä sekin oli yhtenä lisäpisteenä, kun heppa-ja jalkapalloharrastaja sai Eko-stipendin ympäristöaktiivina. Tässä hän on  poniravi- ja keppihevosharrastaja Majn kanssa onnittelemassa lauantaina Romia, joka toimi kotimiehenä, kun Jännä vei kauniit ja kiltit lapsensa Saloon näyttelyyn. Saatiin toisen kerran esittää kasvattajaluokka, jossa tyttöjen handlertaidot pääsevät kehittymään hevostaitojen tasolle. Romi sai tuliaisiksi viisi pokaalia, Rolle-veljen tytär Lulu oli ROPpi ja sai 10.serttinsä, velipuoli Onnin poika Merliini oli VSP, käly Jännä oli VET-ROP ja Jännän neljä lasta oli yhteensä kasvattajaluokan ROP-ryhmä. Harva koira saa pokaaleja käymättä itse kehissä, mutta meillä se nyt menee näin. Kun Lulun Saila ja Pepin Maj  veivät kumpikin omansa ja Peppi saa omansa, Romille jää kaksi. Peppi saa kasvattajaluokan pokaalin, koska muuten meillä ei olisi  vaadittua neljää esittää. Kuvattiin mamma ja lapset tyhjässä kehässä muistoksi hauskasta lauantaista, jolloin ei satanut eikä paistanut ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, eikä liian kylmä, kun oli vaattetta päällä.

Lulu ja Kristiina ja me Veteraanit jäätiin vielä katsomaan minkälaista odottelua se ryhmässä keekoilu on ja saatiin paljon uusia ystäviä. Ja tavattiin vanhoja hyviä, kun Piia tuli bortsunsa kanssa Paimiosta ryhmäkehään. Kiva kun tuli niin tavattiin, he olivat esiintyneet heti aamulla ja menneet kotiin ennenkuin me tultiin. Muisteltiin  Mamin valiokahveita, jotka tarjosi Piia Fuilan kodissa, kun Raisiosta ajeltiin kotiinpäin.

Nyt meillä on uusi Mami, Mamma Jännä ja hänellä tyttöjä kasvamassa. Ihan liian moni tuli moikkaamaan ja onnittelemaan  Lulua viikon takaisen tv-aamun johdosta. Ja tavattiinhan me Jännän kanssa veteraanikehässä 13-vuotias sheltti, jonka emäntä kiitti muutaman vuoden takaisesta Hesyn match show voitosta. Kyllä muistin, että annoin erikoispalkintoni Pace-lipun tälle kaunottarelle. Kroatialainen tuomari otti shelttidaamin jatkoon ja meillä oli siten tuttu peukutettavana. Lulu oli kuin kotonaan  tyylikkäällä ravilla roppien joukossa ja piti peukkua pomeranille, joka ainoana matalampana pärjäsi isojen pystykorvien kanssa parhaimpien joukkoon.  Kukaties Kukistin-emännän isäntä otti kehästäkin kuvia, mutta meillä on totutusti vain dokumenttii!! Peppi on jo pukenut autovaljaat ja on lähdössä Liisa-emäntänsä kanssa kotiin Valkeakoskelle. Hanna ja Vilho tulivat mamma  Jännän seuraksi, kun veteraaninarttu menee aina viimeisenä kehään ja koiria oli 20 näytillä. Lulun toinen omistaja Kristiina taisi muistella junior-handler-aikojaan, omia esitettäviään villakoiria, afgaaneja ja cotondetuleareja ja jööttikehiä hurmaavan Cowboyn kanssa, kun voitti Lululle ROPin Merliinin hieman liian lyhyen nenän edestä. Niinsitäpitää!

Arvostelut löytyvät  sivut-osiosta, yhteistä porukalle oli hyvät liikkeet, oikeat mittasuhteet, hyvä karvapeite ja hyvä käyttäytyminen. Ja saalis kuvattiin pihalla kotiintultua:Näyttely oli pitkästä aikaa näin  monipuolinen, mukana oli useampia kennelnimiä kuin yleensä. Jaxonville (3), Ollin-Oilin, Fennican (3), Jorsakin, Cimillan, Handskes, Kukistin (2), Peregrin, Konnunkodon, Vesböge, Mättjärns, Umanoma (4). Jännä oli eniten ÄITI, neljällä lapsella ja neljällä rusetilla.  Pihlspetsens Andy Pandy oli eniten ISÄ,  myös Andyn jälkeläiset menestyivät, kolmesta lapsesta ROP-pentu ja urosten SERTti ja valioituminen.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Jatketaan sunnuntaina: Aurinkoinen päivä, nukuttiin pitkään eiliset väsymykset pois ja sitten katsomaan viimeisen hevoskasvattini Poco Chikaran koulurataa Lohjalle. Teki mieli ottaa joku viikinkiläinen mukaan ihan periaatteesta, mutta tuuli oli kolea ja ehdolla oli vain Romi, joka oli huilinut edellisen päivän. Ajateltiin että on helpompi kuljeskella hevosten ja autojen ja koirien välitse ilman koiraa ja jätettiin Romi kotiväen kanssa viettämään leppoisasti sunnuntaita. Pinja naapurin hevosväestä lähti mukaan  ja Romi lähetti Pocolle toisen pysteistään onnitteluksi. Rita heppansa selässä toteaa hymyillen, että pitää hankkia palkintokaappi.Poco ei saanut napsia ruohoa nenänsä edestä ja näyttää sille asialle kieltä, onneksi laidun odottaa heti tämän kisan jälkeen. Rita hoiti Pocon isoäitiä pikkulikkana, joten yhteistyö on tosi kaukaa lähtöisin. Kisaura on alussa ja edellisestä  koitoksesta prosentit nousi mukavasti.

Tässä kaikki onnelliset Ritan äidin kuvaamina. Pocon omistaja/ratsastaja, kasvattaja, ihailija  ja hoitaja. Pitkästä aikaa oli kiva olla lähellä ihan omiin käsiin syntynyttä kaunista ja kilttiä hevosta, jonka piti oikeastaan saada myös kennelnimi, mutta Hippos ei sitä hyväksynyt. No pystiin me voimme sen silti kaiverruttaa, se on umanomien tervehdys Pocolle, joka hyppäsi varsakesänä koiratarhaan verkkoaidan yli ja hyppäsi myös pois ilman että aita värähti. Sokeripalahan se on pieni iso  ilo  useimmille hevosille. Onneksi olkoon ratsukko ja hienoa kesää!

Nyt onnitellaan vielä sunnuntain lopuksi Heidiä ja Satua vaalivoitosta, aurinkoenergialla lisää vihreyttä!